Oma osaaminen hankitaan edelleen tehokkaimmin tekemällä ja kokemalla

on

Uusi työ: kirjapinoista hackathoneihin

Tämän päivän työ, tietotyö, on yhä enemmän ryhmien yhteen kokoamista, osaajien etsimistä, kysymysten esittämistä ja haasteiden ratkaisemista yhdessä. Yhdessä piirretään kuvia, liimataan lappuja ja hahmotetaan epäselvää tulevaisuutta. Yritetään löytää ratkaisuja, jotka toimisivat kaikille. Pilkotaan isoja kokonaisuuksia pienemmiksi osiksi ja löydetään niihin tehokkaimmat ratkaisut. Noista palasista rakentuu jälleen uutta kokonaisuutta.

Kuulostaa kovin erilaiselta, kuin se työ, mihin 1960- tai 70-lukulaiset yrittivät valmistua koulunpenkillä. Silloin oli pino kirjoja. Ne piti lukea, ja niistä piti löytää tietyt kokonaisuudet jotka taas piti pystyä tuottamaan takaisin paperille koetilanteessa.

Sen jälkeen yliopistossa avautui internet ja sen ihmeellinen ja loputon, ääretön maailma. Keskeiseksi taidoksi syntyikin tiedon hakeminen tiedon hakemisen ja löytämisen taidot. Mitä enemmän sosiaalinen media on tuonut ristiriitaisuuksia ympäristöömme, sitä selkeämmin kyse on tulkinnan ja arvottamisen taidoista. Sinun täytyy tunnistaa luotettavat lähteet, osata olla lähdekriittinen. Täysin toisenlainen maailma!

Jokaisen virkamiehen pitää altistaa itsensä uusien ideoiden törmäämiselle

Viimeisin valtaukseni on hackathon. Hype sana, joka aiheutti pitkään puistatusta, kun tuntui että niitä kaupattiin joka tarpeeseen. Ymmärsin idean Koneen, tuon kuulun hissinrakentajan, uusien palvelujen ja uusien konseptien luomisessa. Jollain tapaa tajusin sen myös Design for Government -kurssilla: tässä piilee ratkaisun siemen. Silmät avautuivat vasta VNK:n oman hackathonin järjestämisen kautta: Miten paljon laajempi oppimisvaikutus kaikille osallistujille – ei vain tilaajalle tai rajatun ongelman ratkaisulle!

Huomaathan draamani kaaren? Oppiminen ei ole muuttunut miksikään. Oma osaaminen hankitaan edelleen tehokkaimmin tekemällä ja kokemalla: kokeilemalla!

Ehkä pitää painaa jarrua, etten rupeaisi höyhöttäjäksi 🙂

Silti konahdan kolmen hackathonin kokemuksella; katsojan, järjestäjän ja tuomarin rooleissa oppimallani ojennan: Jokaisen virkamiehen pitää altistaa itsensä uusien ideoiden törmäämiselle. Ei vain oman organisaation sisällä keskenämme, on lähdettävä ulos, asiakasrajapintaan!

Kaikki viisaus ei edellenkään asu omassa organisaatiossa.

Haastetaan eri kohderyhmät yhteen löytämään uusia ratkaisuja.

Tarvitaan kunnianhimoa. Kierrettä lisää, kun tunnustetut osaajat tuodaan kokoon haastamaan omaa, väkisinkin urautunutta tekemistä. Lisätään joukkoon yllättäviä osallistujia. Ja annetaan heidän panoksensa terävöittää sitä arkisen tuttua keitosta. Silloin saamme aikaan sellaisia tuloksia, joilla Suomi voi nousta suosta.

Reboot Finland! Yhdessä.

Kirjoittaja Johanna Kotipelto on Kokeileva Suomi –hallituksen kärkihankkeen erityisasiantuntija ja kokeilukulttuurin ykkösnaisia Suomessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s