Suuri Järvikalatutkimus

on

”Hitto. Mehän aktivoidaan ne vielä rahattomiksikin.”

Koillismaa on työttömyyden synkkää ydintä. Kun työpaikkoja ei perinteisellä tavalla synny, ei heikossa työmarkkina-asemassa olevalla käytännössä ole paluureittejä työmarkkinoille. Ei edes sattumalta.

Elinikäinen tuomio tuo pitkäaikaistyöttömyys.

Työllisyydenhoitoon panostetaan enemmän kuin koskaan ennen. Työmarkkinatuen kuntaosuuden palautus Kelalle motivoi kuntia etsimään uusia ratkaisuja. Jos pitkäaikaistyötön on passiivisena kotona, kunta maksaa työmarkkinatuen kuntaosuuden takaisin. Vuoden 2015 uudistuksen jälkeen takaisinmaksusummat ovat lähes kaksinkertaistuneet kaikkien kuntien kohdalla.

Pitkäaikaistyöttömien aktivoinnista on innostuttu ja lisää resursseja entiseen koneeseen on laitettu reippaasti. Usein laihoin tuloksin. Taloudellisissa paineissa tekee mieli saada pitkäaikaistyötön mihin tahansa toimenpiteeseen. Silloin status häviää yleensä vuodeksi ja henkilö lakkaa kasvattamasta takaisinmaksuja.

Ilman aktivointia herra on pulassa

Pitkäaikaistyöttömät on saatava aktivointitoimenpiteisiin. Heidät kutsutaan aktivointisuunnitelmiin. Tiettynä aikana, tietyssä paikassa moniammatillisesti työvoimahallinnon, kunnan ja Kelan edustajat istuvat hänen kanssaan ja tekevät aktivointisuunnitelman. Se on lakisääteistä. Jos herra pitkäaikaistyötön ei suostu tulemaan innostavaan aktivointitapahtumaan, hän on pulassa. Myös tässä moniammatillisessa asiantuntijatiimissä työinnostus ja onnistumisen kokemukset ovat vähissä. Hirveän vaikea on aktivoida, kun herra pitkäaikaistyötön ei tule edes paikalle. Osa ei voi tulla, kun on vielä yöunet kesken edellisen yön aktiviteettien jäljiltä. Osa ei voi tulla, kun siika kutee. Huhtikuussa 2014 heitä oli Kuusamossa yhteensä 298. Jälkimmäistä asiakassegmenttiä kutsuttiin lempeästi karvaperseäijiksi. Kohtuullisen epätoivoinen tunnelma palvelujen piirissä, työpaikkoja ei ole, kuntaosuuksien palautukset kasvavat hurjasti, ihmiset eivät tule palveluihin, vaikka rahaa niihin laitetaan jatkuvasti lisää.

Kalastavat äijät elelevät niin kuin Koillismaalla kuuluu elää.

Aktivoinnin motivoinniksi yksilötasolla lasketaan etuja. ”Hitto. Mehän aktivoidaan ne vielä rahattomiksikin”, sanoi silloinen digisyrjäytynyt sossu. Hän oli väärässä ensimmäisen ryhmän kohdalla.

Yöt bilettävien ja aamut nukkuvien pitkäaikaistyöttömän toimeentulo on niin alhainen, että tulotason alentuessa hänen on pakko hakea toimeentulotukea. Ja hän asettuu palvelujen tähän ja moneen muuhunkin jonoon. Kunnan näkökulmasta syntyy valtavasti täysin merkityksetöntä vanhaa työtä, joka vahvistaa herra pitkäaikaistyöttömän asemaa.

Mutta nuo siikaa kalastavat karvaperseäijät eivät tule palvelujen luo. He tulevat toimeen vähän vähemmällä, keittelevät nokipannukahvia, nauttivat Kuusamon uskomattomasta luonnosta ja elelevät niin kuin Koillismaalla kuuluu elää. Tietysti osa pitkäaikaistyöttömistäkin menee aktivointitoimenpiteisiin ja tekee tilastosta kauniin. Tuntui kurjalta löytää henkilö, joka oli jo 17 kertaa aktivoitunut tekemään työnhakusuunnitelman. Se tekee kyllä työttömyydestä jo todellista ammattilaisuutta.

Digisyrjäytynyt muutti paradigmansa

Aktivointitoimenpiteet ovat työllistymistä edistäviä toimenpiteitä. Niiden pitää olla.

Edistävätkö ne työllistymistä? Aika vähän.

Uuden työn yhteiskunnassa julkisen vallan edustajan on vain osattava.

Kaupunginvaltuuston päätöksessä useammassakin kaupungissa on kaksinkertaistettu määrärahat ja kirjoitettu esittelytekstiin, että aktivointijakson jälkeen osallistujat palaavat sakkolistalle. Vaikka kyse on keskeisestä työllistymistä edistävästä toimenpiteet. Vaikka perustuslaissa taataan perusoikeus työllistävään koulutukseen. Ja oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemassaan ammatissa. Kyllä. Onhan näitä ihmisiä vaikea saada työllistymään avoimille työmarkkinoille. Mutta jos me ei julkisen vallan toimijoina osata tehdä sitä, jos palvelumme ovat virheellisiä, niin voimmeko vain jatkaa ja jatkaa? Voidaanko ihan tuosta vain päättää, että ei toteutekaan ihmisen perustuslaillista oikeutta hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä? Päättää, että mitataan jotain muuta, kun me ei osata tätä.

Se on niin, että on vain osattava. Uuden työn yhteiskunnassa julkisen vallan edustajan on osattava. Kuusamossa silloinen digisyrjäytynyt sossu huhtikuisena keskiviikkona päätti tehdä hienosti sanottuna paradigmamuutoksen. Hän päätti etsiä oikean kysymyksen.

Kalaan mennään, että saadaan kalaa

 

Silloinen digisyrjäytynyt sossu otti käteen kaupunkistrategian. ”Kuusamo on Pohjolan luontopääkaupunki numero 1”. Luontopääkaupungissa on oltava matkailijoita. Kalastusmatkailijoita ilman muuta.

Mistä matkailija voi tietää, mistä saa parhaat hauet?

Kalastusmatkailijat eivät matkusta kauniin luonnon, turvallisen ympäristön tai hyvien palvelujen perässä. He haluavat saada kalaa.

Järkyttävä määrä järviä, puroja ja jokia. Toinen toistaan kalaisampia, mutta mistä ihmeestä venäläinen matkailija voi tietää, mistä saa parhaat hauet ja särjet?

”Minulla on ainakin 50 miestä, jotka tietää ja osaa”, sanoi entinen digisyrjäytynyt sossu ja soitti kaupunginjohtajalle: ”Minä tiedän, miten Kuusamon kaupunkistrategia maastoutuu arkeen.”

Suuri tutkimus, kaupunginjohtaja ja muurinpohjalettuja

Samana keskiviikkona hän perusti Suuren Järvikalatutkimuksen.

Teki siihen verkkosivut ja loikkasi pois digisyrjäytyneestä tilastaan. Hän kertoi, että Kuusamon Suuressa Järvikalatutkimuksessa kalastetaan kaikkina vuorokaudenaikoina ja kartoitetaan kalakanta. Ei siis vain virka-aikana. Hän tiesi, että matkailijat kalastavat myös iltaisin ja viikonloppuisin. Saattavat ottaa pikku ryypynkin. Hän tiesi, että he osaavat mitata kalansaaliinsa ja valita itse kalastusaikansa ja -paikkansa. Hän vain yksinkertaisesti päätti, että kalakanta tutkitaan ja tieto siitä levitetään maailmalle. Hän uskoi, että hänellä on 50 miestä, jotka osaavat homman. Hän tiesi, että Pohjolan luontopääkaupunki numero 1 voi luoda uutta työtä kalastuksen ympärille. Hän rakensi vuorovaikutuksen kentän digitaalisen ulottuvuuden. Fyysinen ulottuvuus hänellä oli. Hän ymmärsi, että ei tarvitse yhtään koululuokkaa, toimistoa tai työpajatilaa.

Torstaiaamuna hän meni oman henkilöstönsä luo ja kertoi Suuresta Järvikalatutkimuksesta. Se tarjosi henkilöstölle aivan uuden välineen ja uuden tavan toimia.

  • Taloudellisia vaikutuksia? kysyi herra kaupunginjohtaja huolestuneena ja tottuneena jatkuviin resurssipyyntöihin.
  • Työmarkkinatukien palautuksista saat 260 000 euroa säästöjä suoraan kaupungin talouteen vuositasolla, sanoi entinen digisyrjäytynyt sossu.
  • Mutta entä muuta? kysyi kaupunginjohtaja edelleen huolestuneena.
  • Lupaan kollegani kanssa löytää ainakin kahdelle polun pois pitkäaikaistyöttömyyden kierteestä. Se on sellainen 2,6 miljoonaa euroa keskimääräisin syrjäytymisen aiheuttamien kustannuksin laskettuna. Jos kyseessä on siis nuori. Taidammekin etsiä juuri muutaman nuoren! vastasi perustuslain sisäistänyt entinen digisyrjäytynyt sossu.
  • Tuohan on uskomatonta! Mitä haluat meiltä kaupungilta? ilahtui maineen merkityksestä alueen kehitykselle väitöskirjaansa viimeistelevä kaupunginjohtaja.
  • Meillähän on kaikki se osaaminen, asenne ja resurssit, jotka tarvitaan tämän homman kuntoon laittamiseen. Mutta jos kutsuisit ihan henkilökohtaisesti nämä herra pitkäaikaistyöttömät tulemaan suuriksi järvikalatukijoiksi, vastasi entinen digisyrjäytynyt sossu tietäen, että kaupunginjohtaja ymmärtäisi mitä hän tarkoitti.

Ja herra kaupunginjohtaja tiesi. Hän kutsui kaikki pitkäaikaistyöttömät kesäkuun alussa Lahtelaan kanssaan aloittamaan Kuusamossa strategisen tekemisen. Hän kutsui paitsi heidät, myös paikalliset yrittäjät, Kuusamon uistimen tietysti, ammatilliset koulutusorganisaatiot ja kaikki. Tekemään Kuusamon strategiasta totta. Ja kun kaupunginjohtaja kutsuu, monet tulevat.

Entinen digisyrjäytynyt sossu unohti kaikki palvelut ja rakensi attraktiivisen solun. Kaupungintalon hengetär tuli ja paistoi järvikalatutkijoille muurinpohjalettuja. Kuusamolaiset lahjoittivat kymmeniä virveleitä, jotka Pärnäsen korjaamo laittoi kalastuskuntoon. Tekninen toimi toi 30 katiskaa. 50 miestä muuttui tuona alkukesän päivänä pitkäaikaistyöttömästä järvikalatutkijaksi.

Syödään savukalaa, ei hygieniapassia

He eivät tehneet työllistymissuunnitelmaa eivätkä tehneet CVnettiä. Vaikka nykyinen someaktiivisossu kertoi heille kyllä sosiaalisen median ja digitalisaation mahdollisuuksista.

He perustivat Facebookiin Kuusamon Suuri Järvikalatutkimus -ryhmän. Tai kaksikin. Se oli toinen heidän avoin digitaalinen oppimisympäristönsä. He eivät käytä papereita eivätkä monisteita. Nehän kastuisivat veneissä.

Juhannuskalat vanhusten palvelutaloon, savustettuna.

Digitaalinen ympäristö on olennainen. He valokuvaavat ja ovat ihailtavan someaktiivisia. Kaikki. Myös Pinterestissä, mikä ei taida olla monelle asiantuntijallekaan niin luontevaa. He uskaltavat astua avoimelle digitaalisen maailman vuorovaikutuksen kentälle ja tuoda oman osaamisensa näkyväksi. Osa heistä on tehnyt mallikasta henkilöbrändäystä. Digitaalinen osallisuus sopii mainiosti ajasta ja paikasta riippumattomaan työkulttuuriin.

Juhannuksena he veivät juhannuskalat vanhusten palvelutaloon. Savustettua ja komeasti eri tavoin laitettua. Kyllä he osaavat. He ovat hyvin vapaita hygieniapassien ja muiden todellisten ja kuviteltujen sääntöjen kahleista. He vain veivät kalat. Ne olivat tuoneet unohtumattoman elämyksen myös muistisairaille ennen kuin terveystarkastaja ehti edes huomata tapahtuneen lehdestä. Ja vaikka olisi tiennytkin, olisi vain kannustanut.

Elokuussa koululaiset jo kalastivat järvikalatutkijoiden kanssa. Ubiikkia, elämyksellistä oppimista. Sukupolvirajat ylittävää yhdessä tekemistä. Uutta yhteisöllisyyttä. Uskomuksien ylittämistä. Hetkinen. Pienet koululaiset ja pitkäaikaistyöttömät yhdessä? Suuri Järvikalanäyttely kirjastossa oli viimeisiä päiviä auki. Parhaat järvikalatutkijoiden otokset olivat näytillä.

Syyskuussa olivat ubiikit järvikalatutkijakoulutukset käynnissä. Tutkintoon johtavaa. Kiinnostavaa. Kalastukseen liittyvää. Mutta ubiikisti rannoilla.

Rahaa, kutupaikka ja lunta

Koulutusrahaa alkoi tulla kalastukseen liittyvän uuden työn ympärillä alueelle. Someaktiivi sossu oli avannut kesän aikana uuden vuorovaikutuksen kentän Tuunaa oma kutupaikkasi. Kuka tahansa voi astua vuorovaikutuksen kentälle ammattilaisten kanssa ja kertoa, millaisen työelämän haluaa. ”Ja koska meillä on kaikki se osaaminen, asenne ja resurssit, mitä tarvitaan uuden työn luomiseen, me teemme sen”, sanoi someaktiivi sossu ja kertoi samalla että 37 pitkäaikaistyöttömän kohdalla näin oli tehnyt. Yhteensä sata ihmistä syyskuussa uusilla poluilla.

Marraskuussa hallintojohtaja käveli innoissaan kaupungintalon käytävillä ja kertoi odottavansa järvikalatutkijoiden vastausta hänen pyyntöönsä tulla elävöittämään kaupunkikeskustaa lumirakentamisen parissa. Kun oli nähnyt, miten monet kaupungit tekevät valtavasti töitä saadakseen pitkäaikaistyöttämät pois elävöittämästä kaupunkikeskustoja, vaikutti lady hallintojohtaja hieman sekaisin menneeltä. Mutta he aloittivat elävöittämisen. Ja lopettivat Kuusamossa jahkailun lumesta.

Jouluna yhden intohimoisen järvikalatutkijan ja kalamiehen elämä päättyi verkonlaskupuuhissa järven jäällä. Hän oli noudattanut kaupunginjohtajan kutsua ensimmäisestä päivästä alkaen joka päivä. Elämän parhaat puoli vuotta, sanoivat järvikalatutkijakaverit. Ja jatkoivat, että vaikka mitään muuta ei olisi koko tutkimuksella saatu aikaan, oli tämä kaikki sen arvoista. Kalakaverin merkitykselliset hetket. Aidosti onnellisena.

Mutta on saatu aikaan.

Kalaa tuli, ja kaikki syötiin

Kuusamon järvikalatutkimuksessa on nostettu 53 000 kiloa järvikalaa. Se kaikki on syöty. Kalalla ja kalastamalla yli sadan hengen yhteisö tuottaa hyvinvointia ja elinvoimaa koko yhteisöön. No, huopapalloja tai muitakaan askartelutuotteita ei tule, mutta niitä ilman on pärjäilty. Järvikalatutkijoista useat ovat löytäneet toimeentulonsa tai sen sirpaleita valitsemassaan ammatissa ja työssä. Lumirakentajien ammattikunta on syntynyt. Kalastuksen ympärille on syntynyt uutta yrittäjyyttä ja se mahdollistaa kalan käyttöä laitosruokailussa. Kuusamossa kuntaosuuden palautukset asukasta kohden ovat reippaasti alle puolet siitä, mitä muissa kunnissa.

Taloudellisten resurssien käyttö viisaasti saa aikaan suurta liikkumavaraa toiminnoissa. (No olipas tyhmästi sanottu. ”On tämä outoa, kun tuntuu, että rahaa ja resursseja on ihan kunnolla, kun tehdään oikeita asioita.”).

Ei ole mallia. On vain asenne.

Someaktiivi sossu on viisi kiloa hoikempi kuin silloinen digisyrjäytynyt sossu. Ja kunto on kohentunut. Koska virkamiehet ovat aktiivisia toimijoita yhdessä asiakkaiden kanssa tuolla vuorovaikutuksen kentällä. Ja syövät valtavasti kuusamolaista järvikalaa. Nyt kuka tahansa saa koko kuntaosuuden työllistämisen tueksi. Yritykset ja kaikki. Niin, he tietävät kyllä, että valtiovalta on selvittämässä mitä vaatii, että se olisi mahdollista. Iso homma, saattaa mennä vuosia tutkia. Kuusamolaiset vaan työllistävät. Kyllä laittomuudet tulee ilmi.

Olisi hauska nähdä someaktiivinen sossu käräjäsalissa vastaamassa rikoksesta, jossa työ avoimilla markkinoilla on löytynyt jo kolmellekymmenelle pitkäaikaistyöttömälle, yritykset ovat saaneet työvoimaa ja julkinen talous on vähentänyt kustannuksiaan. Ongelma alkaa muuttua toiseksi. Pian se on Mistä lisää pitkäaikaistyöttömiä Kuusamoon?

Kuusamossa pitkäaikaistyöttömiä saadaan jatkuvasti työelämään. Kokonaismäärä on pudonnut lähes puoleen, vaikka pitkäaikaistyöttömiä tulee joka kuukausi 10-20 lisää.

Kuusamon mallia haetaan muualle. Mutta ei ole mitään mallia. On vain asenne. Asiakasta aidosti arvostava asenne. Pois kokonaan palveluista. Nollatoleranssi arvioinnista ja arvostelusta. Ja rohkeutta rikkoa rajoja.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s